Bullshittiä

Minäkö hukassa. Nu en! Hetkellisesti flunssan selättämänä sängyssä kyllä, mutta huomenna kelasin tolla taas jaloillani. Nyt on kateltu ihan tarpeeks mörköjä ja hämähäkinseittejä katossa. Tulee nääs tänään lauma Ryssyjä tänne mun luo. Kuinka kiwwaa. Meidän kuusi vuotias käski mun syödä paljon manteleita, jotta parantuisin. En oo syönyt manteleita, enkä kyllä parantunutkaan. Tänään kävin suihkussa joka oli aika extremeä. Syke on vielä parinkin tunnin jälkeen maximissa ja kieli roikkuu poskella. Mistäköhän muuten johtuu, että kipeänä nukkuessa aina kuolaa hulluna? Hyi.

Mulla on muuten kaikki hyvin, ellei todella hyvin. Pari viikkoa sitten mulle iski pieni kriisi oman elämänlaatuni suhteen ja kelailin paljon juttuja. Taas, heheh. Osa jutuista oli tietenkin sellasta turhaa jahkailua, mutta turhan jahkailun seurauksena tapahtui kuitenkin jonkin asteista toiminnan harjoittamistakin. Päätin, että nyt loppui se turha rymyäminen ja hyöriminen. Saatoin siinä ohessa jättää pari energiaani kuluttavaa ihmistäkin niin sanotusti toimintakenttäni ulkopuolelle. Mitä sitten tapahtui? Aloin taas käymään salilla, mutta sekään ei ihan riittänyt. Kaipasin jotain. Ostin skeittilaudan. Ostettuani skeittilaudan olen ylittänyt itseni joka kerta sen päälle hypätessäni ja tavannut siinä ohessa muutaman todella hyvän tyypinkin. Semmosia tyyppejä joiden yllä leijuu positiivista energiaa ja joilta oon saanu inspiraatiota ihan perus olemiseen, kuin siihen itseni puskemiseenkin. En osaa tehdä tuolla nelipyöräisellä juuri mitään. Rullaillessani sen kanssa pitkin skeittihallia näytän peilikuvan mukaan kömpelöltä porolta, jolle on asennettu pienet pyörät alle, mutta se on antanut mulle todella paljon iloa ja onnistumisen suuria fiiliksiä. Ja mustelmia.

Mitäs muuta? No tiistaina koitin imuroida mun huoneen, mutta puolessa välissä imuri hajosi. Tänään mua myös muistutettiin siitä, että mulla on ammatti. Suoritin tutkinnon vuosi sitten ja sain tänään todistuksen postissa. Aika siistiä. En ookkaan täysin syrjäytyny yhteiskunnan oravanpyörästä. Meitsi on myyjä. Kuinka hieno nimike. Myyn sieluni. Tai sun faijas. Cheers!

Tähän kohtaan yritin ladata kuvaa kuuluisasta todistuksestani, mutta jostain syystä latauksen puolessa välissä lataus alkoi suuntautua taaksepäin.

Ei sitten oikeestaan muuta.

Life is hyvää ja valosaa. Paitsi täällä puoliksi imuroidussa kellarissa, hikisten lakanoiden välissä. Tiedän kuitenkin, että huomenna pääsen tuonne kaatosateeseen taivaltamaan. Ensin täytyy kuitenkin taivaltaa räkäliinoilla peitetyn lattian läpi.

Doing what you like is freedom.

Mitä tekisit tällä hetkellä, jos päästäisit irti kaikista itsellesi luomista odotuksista? Teetkö tällä hetkellä asioita, joista nautit?

Itsestäni tuntuu, etten aina ole ihan rehellinen itselleni.

<3: Janppa

Kun kliseiset hokemat käyvät toteen.

Minä olen täysin sanaton. Silti yritän. Ennen ne olivat kliseitä, mutta koettueni nämä tunteet henkilökohtaisesti tajusin, ettei ne mitään kliseitä ole.

 

 

Loppuja on niin monta, kuin alkujakin.

 

Hymyilyttää ja sisällä leijuu lämmintä ilmaa. Semmoista ilmaa, joka antaa voimaa. Samaan aikaan peilistä katsoo takaisin märät silmät. Elämä ja ihmiset on vaan niin upeita.

 

Samanlaiset arvot ja ajatusmaailma. Ne on ne tekijät, jotka tuo tietyn henkilön aina uudestaan ja uudestaan sun luokse.

 

 

Sitten on aika taas tulla ja mennä uudestaan.

 

Mutta kyllä sen läsnäolon tuntee. Kun joku ajattelee.

 

Se, kun henkilökemiat täydentävät täydellisesti toisiaan, on niin upeeta, ettei oo sanoja sitä kuvailemaan. Ryhmädynamiikka. Mulla ei ole aikaisemmin ollut hajuakaan mitä se on. Nyt tiedän, mitä se on.

 

Sitä tunnetta ei välttämättä pääse kokemaan ikinä. Mä koin ja uskon, että se on ainutkertaista. Mun lyhyen elämäni aikana tähän saakka koetuista tunteista se on epäröimättä hienoin ja vahvin.

Suurin osa ihmisistä on hyviä tyyppejä, mutta kuinka monta sellaista tyyppiä sun elämässä on, joilta saat energiaa? Ihmisiä, jotka antaa sulle enemmän, kuin voisit ikinä toivoa. Sellasia tyyppejä, joiden läsnäolon tunnet, vaikka välillänne olisi tuhansia kilometrejä. Niitä ei ole montaa. Ole onnellinen, jos sulla on yksi. Se voi olla tyyppi, jonka tapasit päiväkodissa, tai se voi olla tyyppi, joka kävelee sua huomenna kadulla vastaan ja kysyy missä on lähin bussipysäkki.

Ne on niitä ihmisiä, joita tarvitset itsesi lisäksi. Huh. Rakkaus.

Rahkatkin viedään pesästä

Mä muistan kun Sveitsissä asuessani rakas kuomani Milla vaikeroi viimeisten kuukausien aikana siitä, että jos kuin vain saisi jo sen oman pesukoneen taas. En voinut silloin ymmärtää että miksi muija itkee Sveitsissä jonkun pesukoneen perään. Nyt mä oon tässä varmaan kaks kuukautta itkenyt oman jääkaapin perään. Miksi? Koska meidän taloudessa vallitsee vahva kollektiivinen ilmapiiri, johon elämänsä katkenneita naruja kannatteleva suomalainen reppana ei meinaa soveltua. Jos nää puhuis toisena kielenään suomea, olis "Sun kasa on mun kasa"- varmaan kova hokema tässä osoitteessa. Sen mä vielä sulatan, että kymmenen vuotias syö mun kananmunat, mutta kun mä yllätän kuus vuotiaan lusikoimassa hymyssä suin mun rahkoja kaikessa valkeudessaan naamaansa, hokien "llllekkerrrrr.. mmmm.. lekkerrrr!" mä oikeesti toivon, että jossain on työn alla "enemmän yksityisyyttä au paireille toukokuuhun 2013 mennessä"- hyväntekeväisyyshanke.

Miksi?

A) Mä haluun mun rahkat, eikä lapset oikeesti tykkää maitorahkasta. Ne vaan riistää mua.
B) Kuus vuotias noukkii mun lautaselta cashew pähkinät sillä aikaa kun mä käyn vessassa.
C) Kuus vuotias on piirtäny mun peilin kehykset täyteen barbapapoja.
D) En saa koskaan värittää värityskirjaa rauhassa ilman, että joku tulee sotkemaan.
E) Saan edelleen 8 kuukauden jälkeenkin kuulla kommenttia siitä, kuinka lemppari paitani näyttää pyjamalta.
F) Mä jaan mun snoopy sukatkin meidän kymmenen vuotiaan kanssa.

Nimimerkki säilytän kaurahiutaleita vaatekaapissani.

Ps. Milla i feel you now

Onni on ikävä

Viikonloppu on ollut ihanan rauhallinen ja varsinkin eilen semmonen tunne, jota kutsutaan nimellä onni, oli vahvasti läsnä koko päivän. Mitään erikoista ei tapahtunut, mutta mä vaan nautin joka hetkestä täysin siemauksin. Olin illan lasten kanssa ja mun ystäväinen tuli tänne mun kanssa hengailemaan. Meillä oli ihan huippu ilta ja naurettiin aivan paskana lasten pieru kakka jutuille. Mäki haluun olla lapsi! Tai siis mä oon lapsi, mutta sellanen ihan oikee lapsi.

Täällä mä oon oppinut erottamaan onnen tunteen sellasesta touhotus innosta. Tajusitko? Haha. Siis että sellanen hetkellinen onnen puuskaus saattaa tulla vaikka jonkun kivan häppeningin takia mahan pohjaan ja poskipäihin, mutta sellainen syvä onnen tunne on läsnä myös niinä hetkinä, kun en tee mitään. Eilen olin lähes koko päivän yksin omissa oloissani milloin missäkin. Puistossa, kaupassa, mun huoneessa, meidän terassilla tai ratikassa ja mun oli vaan hyvä olla. Täällä tulee oltua tosi paljon yksin, mikä on opettanut kyllä ihan hirveesti. En voi sanoa, että olisin täysin riippumaton muista ihmisistä vieläkään, enkä tiedä onko se edes mahdollista, mutta oon oppinut niin sanotusti arvostamaan omaa seuraa enemmän. Tosin en tiedä onko se ihan tervettä, että makaan omalla lattiallani nauraen itkuhuutonaurua jollekin omalle mielikuvalle, esimerkiksi David Hasselhoffista. Mutta.. Ei se taida olla ihan tuulesta temmattu se "onni lähtee sinusta itsestä" -sanonta. Mutta toki me laumaeläimiä ollaan. Ei siitä voi kiistellä.

Siitäpä mainio aasin silta tähän päivään, joka on taas ollut ihan vastakohta eiliselle hyvälle päivälle. Tai no ei nyt ihan vastakohta.. Vastakohta vois olla varmaan sellanen "Minäpä vetäisen nyt tästä pienet sievät Matti Nykäs perseet ja menen sängyn alle itkemään elämääni" -päivä. En mä ole edes itkenyt tänään, mutta mulla vaan ollut aivan JÄRKYTTÄVÄ ikävä mun ystäviä Suomessa. Tänne on jopa tänään tullut kesä ja lämpötila kohos parhaimmillaan +24 asteeseen, mutta musta vaan tuntuu, että toi lämpö ja aurinko on vaan pahentanut tätä mun ikävää. Aina kun menin ulos istumaan, sellanen haikeuden tunne vaan syveni ja alkoi suorastaan tuskastuttaa. Kerta toisensa jälkeen hilauduin takas mun kellarihuoneeseen ja koitin tehdä jotain tajunnan räjäyttävää.

Yhdessä vaiheessa mä istuin tässä lattialla hiljaa ja päivystin mahdollisia liikkeitä hämähäkeistä. Ne on vaan niin salakavalia, että ne osaa vaania mua valosan aikaan ja vipeltävät esille just sillon, kun mä oon lyömässä päätä tyynyyn. En kyllä tiedä että miksi mä aloin nyt kertomaan juttuja hämähäkeistä. Hämäkitkin tuppaa olemaan aika iso osa tätä mun arkea täällä. Kusipäät.

Mulla surraa ajatukset taas niin vikkelään, ettei tän tekstin vieminen pidemmälle varmaan kannata. Kunhan halusin vähän avautua. Kohta alan kirjottamaan tarinaa lentävistä kissoista ja kultakalanorsuista.

Mutta ah. Mä oon vaan joka päivä itselleni enemmän ja enemmän kiitollinen siitä, että sain viime heinäkuussa sen päähänpiston lähteä tänne. Nää paskat päivät on just niitä, jotka muuttaa tätä pääkoppaa parempaan suuntaan. Suurin oivallus tähän päivään mennessä on varmasti ollut se, että näitä paskoja fiiliksiä on ihan turha koittaa paeta. Ne täytyy vaan hyväksyä ja niiden kanssa on hyvä elellä. Voin aina koittaa piristää itseäni, mutta ei se paska fiilis sieltä pinnan alta lähde minnekään, ennen kuin aika on. Hieno elämä. Mutta ette ystäväiset uskokaan, kuinka kova ikävä mulla teitä on. Syräntä puristaa. :)

Blij

Ihanaa viikonloppua jokaiselle, joka tälle sivulle eksyy. Oon ilonen, että sinä eksyit.

 

Satoi tai paistoi. Oli lunta tai ei. Oli kylmä tai ei. 

 

Kaikki on hyvin.

 

 

Rakkaudella,
Hihhuli Janppa.

Torstain missio

Hei hei. Janppa se taas täällä aukoo päätänsä.

Tuossa aikani kuluksi lattialla makoillessani laadin itselleni pienen Torstai mission. Vietän muuten aika paljon aikaa lattialla? Niin siis sen mission piti olla alunperin vain pieni, mutta lopulta paisui kohtuu haastavan oloiseksi. Mutta haasteet on hauskoja. Eli siis huomenna..

En luo tyhjästä itselleni kiirettä minnekään.
Koitan saada mahdollisimman monen vastaan kulkijan hymyilemään.
Autan ympärilläni olevia tyyppejä mahdollisimman paljon.
En tee asioita jotka imevät musta energiaa.
En ajattele ihmisiä, jotka imevät musta energiaa.
Jos näen kauniin ihmisen sanon hänelle, että hän on kaunis.
Jos näen söpön kanin, sanon kanille, että sillä on siistit hampaat ja kiva turkki. Mistä ostit?
Hypin trampoliinilla.
En vaadi mitään enemmän.

Melkoisia juttuja. Meikä pistää kaikki likoon ja koitan tehdä omasta sekä kaikkien random tyyppien torstaista kivan.

Amsterdamiin on ens viikolla luvattu +18-+25 astetta. Joo holla bäk vaan, aurinko! JOU!