Mä muistan kun Sveitsissä asuessani rakas kuomani Milla vaikeroi viimeisten kuukausien aikana siitä, että jos kuin vain saisi jo sen oman pesukoneen taas. En voinut silloin ymmärtää että miksi muija itkee Sveitsissä jonkun pesukoneen perään. Nyt mä oon tässä varmaan kaks kuukautta itkenyt oman jääkaapin perään. Miksi? Koska meidän taloudessa vallitsee vahva kollektiivinen ilmapiiri, johon elämänsä katkenneita naruja kannatteleva suomalainen reppana ei meinaa soveltua. Jos nää puhuis toisena kielenään suomea, olis "Sun kasa on mun kasa"- varmaan kova hokema tässä osoitteessa. Sen mä vielä sulatan, että kymmenen vuotias syö mun kananmunat, mutta kun mä yllätän kuus vuotiaan lusikoimassa hymyssä suin mun rahkoja kaikessa valkeudessaan naamaansa, hokien "llllekkerrrrr.. mmmm.. lekkerrrr!" mä oikeesti toivon, että jossain on työn alla "enemmän yksityisyyttä au paireille toukokuuhun 2013 mennessä"- hyväntekeväisyyshanke.
Miksi?
A) Mä haluun mun rahkat, eikä lapset oikeesti tykkää maitorahkasta. Ne vaan riistää mua.
B) Kuus vuotias noukkii mun lautaselta cashew pähkinät sillä aikaa kun mä käyn vessassa.
C) Kuus vuotias on piirtäny mun peilin kehykset täyteen barbapapoja.
D) En saa koskaan värittää värityskirjaa rauhassa ilman, että joku tulee sotkemaan.
E) Saan edelleen 8 kuukauden jälkeenkin kuulla kommenttia siitä, kuinka lemppari paitani näyttää pyjamalta.
F) Mä jaan mun snoopy sukatkin meidän kymmenen vuotiaan kanssa.
Nimimerkki säilytän kaurahiutaleita vaatekaapissani.
Ps. Milla i feel you now
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kunhan sekoilen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kunhan sekoilen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 19. huhtikuuta 2013
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Blij
Ihanaa viikonloppua jokaiselle, joka tälle sivulle eksyy. Oon ilonen, että sinä eksyit.
Satoi tai paistoi. Oli lunta tai ei. Oli kylmä tai ei.
Kaikki on hyvin.
Rakkaudella,
Hihhuli Janppa.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Mieli on villi
Tänään oli aamulla ensin sellainen fiilis, että voi paska. Tuolla paistaa aurinko. Painu vittuun aurinko!
Tästä ajatuksesta noin puolisen tuntia myöhemmin istuin aamupalapöydässä selvittelemässä Sampin tukkaa jonne oli kehkeytynyt sen luonteinen takku, että jouduttiin vaihteeksi leikkaamaan tytön kuontaloon megalomaaninen lovi. Ja taas se sanoi "Noh, tukka kasvaa nopeasti.". Ja niin oli meikän pahan päivän tuntemukset tipo tiessään. Sitten tunsinkin jo suurta rakkautta elämää ja "mun" ihania lapsia kohtaan. En vaan meinaa käsittää sitä, kuinka huippuja nulikoita ne on.
Iskin terassin pöydälle pääsykoekirjat ja istuin niiden ääreen paistattelemaan aurinkoa ja juomaan liian monta kuppia cappucinoa. Tiirailin siinä ankkoja ja aina välillä tiirailin muutaman minuutin ajan pääsykoekirjaa ihan kulissin ylläpidon vuoksi, jotta mun kunnollinen persoona ei huomaisi etten mä oikeesti mitään lue. Geminaatta häh? Jossain vaiheessa naapurin kissa tuli tapansa mukaan visiitille ja luikahti sisään. Jahtasin sitä varmaan kymmenen minuuttia kämppää ympäri. Sitten sain sen kiinni ja kuului vaimea "miu".
Nyt alkaa lähtemään jo lapasesta. Mulla ei ollut oikeesti mitään muuta asiaa, kuin että tän päivän monien tunteiden inspiroimana mä asensin tohon sivupalkkiin tuommosen kyselyn, mihin voi avautua ja ruksata kuulkaa vaikka monta vaihtoehtoa! Koska voi ihan hyvin samaan aikaan olla vaikkapa vittuuntunut ja nauraa vittumaista naurua.
Mun ei oikeasti pitänyt kirjoittaa mitään. Miks mä jatkan? Hermione Potter liekeissä. Liekehtivässä pikarissa. HAAHAAhihoo!
Tää ulkomailla asuminen on muuten tosi kummallinen juttu. Se aiheuttaa tosi usein tälläisen(kin) fiiliksen..
Tästä ajatuksesta noin puolisen tuntia myöhemmin istuin aamupalapöydässä selvittelemässä Sampin tukkaa jonne oli kehkeytynyt sen luonteinen takku, että jouduttiin vaihteeksi leikkaamaan tytön kuontaloon megalomaaninen lovi. Ja taas se sanoi "Noh, tukka kasvaa nopeasti.". Ja niin oli meikän pahan päivän tuntemukset tipo tiessään. Sitten tunsinkin jo suurta rakkautta elämää ja "mun" ihania lapsia kohtaan. En vaan meinaa käsittää sitä, kuinka huippuja nulikoita ne on.
Iskin terassin pöydälle pääsykoekirjat ja istuin niiden ääreen paistattelemaan aurinkoa ja juomaan liian monta kuppia cappucinoa. Tiirailin siinä ankkoja ja aina välillä tiirailin muutaman minuutin ajan pääsykoekirjaa ihan kulissin ylläpidon vuoksi, jotta mun kunnollinen persoona ei huomaisi etten mä oikeesti mitään lue. Geminaatta häh? Jossain vaiheessa naapurin kissa tuli tapansa mukaan visiitille ja luikahti sisään. Jahtasin sitä varmaan kymmenen minuuttia kämppää ympäri. Sitten sain sen kiinni ja kuului vaimea "miu".
Nyt alkaa lähtemään jo lapasesta. Mulla ei ollut oikeesti mitään muuta asiaa, kuin että tän päivän monien tunteiden inspiroimana mä asensin tohon sivupalkkiin tuommosen kyselyn, mihin voi avautua ja ruksata kuulkaa vaikka monta vaihtoehtoa! Koska voi ihan hyvin samaan aikaan olla vaikkapa vittuuntunut ja nauraa vittumaista naurua.
Mun ei oikeasti pitänyt kirjoittaa mitään. Miks mä jatkan? Hermione Potter liekeissä. Liekehtivässä pikarissa. HAAHAAhihoo!
Tää ulkomailla asuminen on muuten tosi kummallinen juttu. Se aiheuttaa tosi usein tälläisen(kin) fiiliksen..
NONI MO.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Kun katsoo aurinkoon niin sokaistuu
Joku piirsi joskus maailmankartalle viivoja ja me ihmiset uskomme, että nuo viivat erottaa valtiot toisistaan. Tuolla asuu Venäläisiä ja täällä asuu Suomalaisia. Venäjällä saattaa olla vaarallista, toisin kuin meillä Suomessa, rajan toisella puolella. Me uskotaan että Swedut on kauniimpia, kuin Suomalaiset. Jenkeissä taas on huhujen mukaan vitun dorkia ihmisiä. Osa niistä ei edes tiedä missä on Suomi. Joku joskus luuli, että Suomi on Kanadan edustalla.
Jotkut puolestaan uskoo, että näiden kuvitteellisten rajojen takia kannattaa opetella käyttämään aseita ja tappamaan ihmisiä. Kun on raja, ihmisiä voidaan myös karkoittaa erilaisin perustein rajan toiselle puolelle. Jännittävää.
Suomessa Me uskotaan, että talvella jengi masentuu ja kesällä kaikki asiat on paremmin. Me uskotaan siihen, että Suomen ulkopuolella kaikki ihmiset ovat avoimia. Me uskotaan kotimaiseen naudanlihaan ja jotkut uskoo jopa kotimaiseen broileriin. Me väitellään siitä, kummalla elintarvikeketjulla on paremmat tarjoukset, S-ketjulla vai Keskolla. Ja Me ihan oikeasti uskotaan, että on olemassa käsite "Suomikännit". Niin, Suomi. Onkohan koko Suomi vaan meidän mielessämme?
Näin yks yö unen, jossa ihmiset ei uskonut valtiot erottaviin rajoihin. Se oli hieno uni ja tahtoisin sinne uneen asumaan. Ei olis edes lätkän MM-kisoja. Toisaalta oliskohan sitten joku koko maailman laajunen yksilökiekkolaji? Granlund vetelisi yksikseen Ruutua pataan.
Ihminen on todellinen ja luo ihmeellisiä illuusioita. Ja uskoo niihin.
Vaikka kyllä kotimainen tomaatti maistuu oikeastikin paljon paremmalta, kuin Espanjalainen. Siitä ei ruveta väittelemään.
Jotkut puolestaan uskoo, että näiden kuvitteellisten rajojen takia kannattaa opetella käyttämään aseita ja tappamaan ihmisiä. Kun on raja, ihmisiä voidaan myös karkoittaa erilaisin perustein rajan toiselle puolelle. Jännittävää.
Suomessa Me uskotaan, että talvella jengi masentuu ja kesällä kaikki asiat on paremmin. Me uskotaan siihen, että Suomen ulkopuolella kaikki ihmiset ovat avoimia. Me uskotaan kotimaiseen naudanlihaan ja jotkut uskoo jopa kotimaiseen broileriin. Me väitellään siitä, kummalla elintarvikeketjulla on paremmat tarjoukset, S-ketjulla vai Keskolla. Ja Me ihan oikeasti uskotaan, että on olemassa käsite "Suomikännit". Niin, Suomi. Onkohan koko Suomi vaan meidän mielessämme?
 |
| Koska rajat ovat vain kuviteltuja, voi niitä siirrellä mielensä mukaan. Esimerkiksi näin! |
Näin yks yö unen, jossa ihmiset ei uskonut valtiot erottaviin rajoihin. Se oli hieno uni ja tahtoisin sinne uneen asumaan. Ei olis edes lätkän MM-kisoja. Toisaalta oliskohan sitten joku koko maailman laajunen yksilökiekkolaji? Granlund vetelisi yksikseen Ruutua pataan.
Ihminen on todellinen ja luo ihmeellisiä illuusioita. Ja uskoo niihin.
Vaikka kyllä kotimainen tomaatti maistuu oikeastikin paljon paremmalta, kuin Espanjalainen. Siitä ei ruveta väittelemään.
tiistai 12. helmikuuta 2013
Stamppot should be illegal
Mua oli vissiin joku smurffi käynyt haukkaamassa hanurista yön aikana. Kaikeksi onneksi lapsilla oli myös joku super känkkäränkkä aamu, niin saatiin sitten ihan ryhmärämänä ärjyä toisillemme ilman että kukaan loukkaantui. Varmaan tosi kypsän näköistä toimintaa kun lähes 23- vuotias au pair kiukuttelee 6 ja 10- vuotiaille lapsille aamupalapöydässä, rouskuttaen samalla Kellog'seja tosi maanisesti. Sam piti tottakai huolen siitä, että neiti au pair saataisiin entistä suivaantuneemmaksi ja päätti matkia perässä jokaisen sanan ja eleen minkä tein. Aamupalan päätteeksi mua ei oikeesti edes kiinnostanut se fakta, että Puck halusi lähteä kouluun ilman housuja.
Some angry little smurf sneaked into my room last night and did something to me. Obviously the same smurf did also something to Sam and Puck. I felt like really mature 23- years old woman while arguing with two little girls on the breakfast table. Sam took care of the fact that if this this au pair wasn't already pissed off, she would be totally pissed off after our peaceful breakfast moment. At that moment where we were about to head to school, i didn't even care that Puck wanted to leave without pants on.
Tässä perheessä on oikeasti todella harvoin tälläsiä känkkäränkkä aamuja. Yleensä koulun käytävillä kaks unenpöpperöistä söpöläistä pitää mua käsistä kiinni ja kertoo mitä unia on nähnyt edellisenä yönä, kun samaan aikaan muiden kakarat ovat väriltään punaisia ja heittelevät eväsleipiänsä lattioille ja seinille. Yleensä au pairikin on hyvin leppoisalla tuulella. Tänään mua ei pidetty käsistä kiinni eikä kukaan puhunut mitään.
To be honest.. In this family these kind of mornings don't appear often. Barely once in a month. Normally i walk along the hall way at school with two little cuties, who are telling me about dreams what they saw last night, while other kids are screaming and throwing their lunch sandwiches on the floors and walls. Well.. not litreally. But something like that. This morning no one didn't hold my hand.
SBT:n pojilta odotellaan sitten jotain palkkiota tälläsestä markkinoinnista. Suattaapi alkaa T-paita tilauksia ropajamaan! Terveisiä vaan Laurille.
Some angry little smurf sneaked into my room last night and did something to me. Obviously the same smurf did also something to Sam and Puck. I felt like really mature 23- years old woman while arguing with two little girls on the breakfast table. Sam took care of the fact that if this this au pair wasn't already pissed off, she would be totally pissed off after our peaceful breakfast moment. At that moment where we were about to head to school, i didn't even care that Puck wanted to leave without pants on.
 |
| Päivän asu/outfit of the day |
Tässä perheessä on oikeasti todella harvoin tälläsiä känkkäränkkä aamuja. Yleensä koulun käytävillä kaks unenpöpperöistä söpöläistä pitää mua käsistä kiinni ja kertoo mitä unia on nähnyt edellisenä yönä, kun samaan aikaan muiden kakarat ovat väriltään punaisia ja heittelevät eväsleipiänsä lattioille ja seinille. Yleensä au pairikin on hyvin leppoisalla tuulella. Tänään mua ei pidetty käsistä kiinni eikä kukaan puhunut mitään.
To be honest.. In this family these kind of mornings don't appear often. Barely once in a month. Normally i walk along the hall way at school with two little cuties, who are telling me about dreams what they saw last night, while other kids are screaming and throwing their lunch sandwiches on the floors and walls. Well.. not litreally. But something like that. This morning no one didn't hold my hand.
 |
| outfit of the day 2 |
SBT:n pojilta odotellaan sitten jotain palkkiota tälläsestä markkinoinnista. Suattaapi alkaa T-paita tilauksia ropajamaan! Terveisiä vaan Laurille.
Kuka oikeasti on keksinyt ruoan nimeltä Stamppot? Mörssätään perunat, kaalit ja pekonit sekasin. Sitten syödän se makkaran kanssa jonka lihapitoisuus on joku 10% ja hoetaan koko ruokailun ajan kuinka terveellistä se on. Todella E- ja C- vitamiinipitoista!
Who is this awesome person who created this "food" called Stamppot?
Ik heb iets voor hem te vertellen.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
MOI. HEY. DAG. YO.
Täällä kirjoittaa puolikas Janina. Toinen puolikas jäi viettämään pitkää viikonloppua ja toivon kovasti, että hän tulisi pian jo takaisin. Hänellä on kaikki energiani. Tämä toinen puolikas kirjoittaa nyt ilman aivoja.
It's half-Janina writing here. Other half of Janina decided to continue her long weekend. To be honest, i really hope that the other "half-Janina" is coming back soon. I miss her. She has all my energy. This other half is going to write now. Without brains.
Oltiin Annin kanssa illallisella ihan huippu symppiksessä ravintolassa, Bazarissa. Mun annoksella oli niin hauska nimi, että päätin tilata sen edes katsomatta mitä se sisältää. Annosvalinta osottautui paskimmaksi ikinä.
We had dinner at Bazar with Anni. The place was super sympathetic and cute. I opened the menu and saw a meal with super funny name, so i ordered it without even checking what kind of meal it actually was. Afterwards it turned out that my spontaneous choise was the worst choice ever. Such a bummer that i can't even remember that name anymore.
Taistelin äsken itseni ja rakkaan fillarini tuolta pimeyden ja kylmyyden keskeltä viikonlopun vietosta kotio turvaan. Noin 2 minuuttia sen jälkeen, kun eilen olin täällä fiilistelly kuvieni kanssa kuinka ihanan vihreää ja syksyistä täällä Damissa on, alkoi taivaalta satamaan mun sukan kokosia lumihiutaleita. Maa peittyi lumeen. Sitten tuli aurinko ja ne suli. Tuli märkää. Sitten tuli pakkanen ja nyt on liukas. Tästä huolimatta Hollantilaiset ei sorru julkisiin kulkuneuvoihin vaan käyttää pyöriänsä. Minä koitan tehdä saman perästä.
I tried to be Dutch again and biked all the way from town to IJburg . Then i realized that Dutch girl wouldn't even do that shit. Because Dutch girls don't even live in IJburg.
Kotiovesta sisään astuessani Pikku Puck juoksee alasti ympäri keittiötä, Sam karjuu vessassa kun vessapaperi on loppu, perheen äiti koittaa todella epäuskottavasti saada Puckia laittamaan pyjaman päälleen, eikä kukaan oikeastaan reagoi Samin vessapaperin tarpeeseen mitenkään ja huuto vain yltyy. Perus sunnuntai-ilta. Niin koomista ja kaoottista, mutta niin kotoisaa.
When i arrive home, Little Puck runs naked around kitchen, Sam yells in toilet that we ran out of toilet paper, mother yells that Puck should put her pyjama on and no one actually reacts on toilet paper issue. Sam start screaming louder. Typical sunday evening. So chaotic but so cosy.
Puck oli saanut mummoltaan vanhan Nokian kännykän synttärilahjaksi ja oli siitä kovin ylpeä. Olis siistiä, kun itsekin osais olla noin vaatimaton ja iloita esimerkiksi siitä vanhasta Nokian puhelimesta. Ite paskoin kännykkäni joku aika sitten ja olin ihan tuusan nuuskana kun jouduin pari päivää käyttämään perus Nokiaa jossa ei ollut mahdollisuutta käyttää Whatsappia. Sitten kiersin ympäri Amsterdamia tippa linssissä koittaen löytää halvinta puhelinta missä voisin käyttää Whatsappia. Ostin 60 eurolla jonkun Samsungin "älypuhelimen" ja nyt valituttaa ku on niin huono kamera ja nettiä on vaikeeta selata. Voi C'moon. Oon naurettava. Ihmismieli on tosi naurettava.
Puck had an old Nokia cell phone for her birthday. She is super happy and proud of it. Would be awesome if i could be even almost as modest as Puck was with her old shitty Nokia phone. Some weeks ago i accidentally destroyed my HTC, so i had to use my old miserable Nokia for couple of days. These couple days i was only complaining about this fucking Nokia. No Whatsapp.. No internet. Nothing. I was feeling miserable and was sure that the world will end if i don't get my Whatsapp back. I bought cheapest "smarthpone" what i found. Some little Samsung for 60 euros. Now i got my Whatsapp, but complaining about shitty camera and how difficult it is to browse internet with this shit. What the fuck Janina? Im ridiculous. The humand mind is ridiculous.
Istuttiin eilen iltaa ystävien kanssa. Meitä oli kolme, myöhemmin neljä, kun naapurin tyttö liittyi joukkoon. Tilattiin Indonesialaista ruokaa illalliseksi. Kaveri kertoi tilauksen yhteydessä että laittakaa semmonen kahdelle ihmiselle sopiva satsi. Ne kuuli puhelimen toisessa päässä että kahdelletoista nälkäiselle isokokoiselle miehelle sopiva satsi.
Last night we were hanging out with friends. R ordered some Indonesian food for us and on the phone he told them to make enough food for two persons. Apparently the guy in the restaurant heard " we need enough food for 12 hungry men".
Istuttiin pöydän ääressä aamu viiteen saakka ihmetellen mm. sitä, miksi ihmisten hiusten väri muuttuu elämän aikana moneen kertaan. Leuka ja nenäkin kuulema kasvaa koko elämän ajan. Päädyttiin siihen lopputulokseen, että jos oikeasti näin on näreet, niin mun reuman ansiosta mä näytän kahdenkymmenen vuoden päästä merirosvolta, joka on saanut liian monta kertaa turpaan.
Yes i made it this far, but i'm not going to translate this last part. I'm tired and i suck.
It's half-Janina writing here. Other half of Janina decided to continue her long weekend. To be honest, i really hope that the other "half-Janina" is coming back soon. I miss her. She has all my energy. This other half is going to write now. Without brains.
Oltiin Annin kanssa illallisella ihan huippu symppiksessä ravintolassa, Bazarissa. Mun annoksella oli niin hauska nimi, että päätin tilata sen edes katsomatta mitä se sisältää. Annosvalinta osottautui paskimmaksi ikinä.
We had dinner at Bazar with Anni. The place was super sympathetic and cute. I opened the menu and saw a meal with super funny name, so i ordered it without even checking what kind of meal it actually was. Afterwards it turned out that my spontaneous choise was the worst choice ever. Such a bummer that i can't even remember that name anymore.
Taistelin äsken itseni ja rakkaan fillarini tuolta pimeyden ja kylmyyden keskeltä viikonlopun vietosta kotio turvaan. Noin 2 minuuttia sen jälkeen, kun eilen olin täällä fiilistelly kuvieni kanssa kuinka ihanan vihreää ja syksyistä täällä Damissa on, alkoi taivaalta satamaan mun sukan kokosia lumihiutaleita. Maa peittyi lumeen. Sitten tuli aurinko ja ne suli. Tuli märkää. Sitten tuli pakkanen ja nyt on liukas. Tästä huolimatta Hollantilaiset ei sorru julkisiin kulkuneuvoihin vaan käyttää pyöriänsä. Minä koitan tehdä saman perästä.
I tried to be Dutch again and biked all the way from town to IJburg . Then i realized that Dutch girl wouldn't even do that shit. Because Dutch girls don't even live in IJburg.
Kotiovesta sisään astuessani Pikku Puck juoksee alasti ympäri keittiötä, Sam karjuu vessassa kun vessapaperi on loppu, perheen äiti koittaa todella epäuskottavasti saada Puckia laittamaan pyjaman päälleen, eikä kukaan oikeastaan reagoi Samin vessapaperin tarpeeseen mitenkään ja huuto vain yltyy. Perus sunnuntai-ilta. Niin koomista ja kaoottista, mutta niin kotoisaa.
When i arrive home, Little Puck runs naked around kitchen, Sam yells in toilet that we ran out of toilet paper, mother yells that Puck should put her pyjama on and no one actually reacts on toilet paper issue. Sam start screaming louder. Typical sunday evening. So chaotic but so cosy.
Puck oli saanut mummoltaan vanhan Nokian kännykän synttärilahjaksi ja oli siitä kovin ylpeä. Olis siistiä, kun itsekin osais olla noin vaatimaton ja iloita esimerkiksi siitä vanhasta Nokian puhelimesta. Ite paskoin kännykkäni joku aika sitten ja olin ihan tuusan nuuskana kun jouduin pari päivää käyttämään perus Nokiaa jossa ei ollut mahdollisuutta käyttää Whatsappia. Sitten kiersin ympäri Amsterdamia tippa linssissä koittaen löytää halvinta puhelinta missä voisin käyttää Whatsappia. Ostin 60 eurolla jonkun Samsungin "älypuhelimen" ja nyt valituttaa ku on niin huono kamera ja nettiä on vaikeeta selata. Voi C'moon. Oon naurettava. Ihmismieli on tosi naurettava.
Puck had an old Nokia cell phone for her birthday. She is super happy and proud of it. Would be awesome if i could be even almost as modest as Puck was with her old shitty Nokia phone. Some weeks ago i accidentally destroyed my HTC, so i had to use my old miserable Nokia for couple of days. These couple days i was only complaining about this fucking Nokia. No Whatsapp.. No internet. Nothing. I was feeling miserable and was sure that the world will end if i don't get my Whatsapp back. I bought cheapest "smarthpone" what i found. Some little Samsung for 60 euros. Now i got my Whatsapp, but complaining about shitty camera and how difficult it is to browse internet with this shit. What the fuck Janina? Im ridiculous. The humand mind is ridiculous.
Istuttiin eilen iltaa ystävien kanssa. Meitä oli kolme, myöhemmin neljä, kun naapurin tyttö liittyi joukkoon. Tilattiin Indonesialaista ruokaa illalliseksi. Kaveri kertoi tilauksen yhteydessä että laittakaa semmonen kahdelle ihmiselle sopiva satsi. Ne kuuli puhelimen toisessa päässä että kahdelletoista nälkäiselle isokokoiselle miehelle sopiva satsi.
Last night we were hanging out with friends. R ordered some Indonesian food for us and on the phone he told them to make enough food for two persons. Apparently the guy in the restaurant heard " we need enough food for 12 hungry men".
Yes i made it this far, but i'm not going to translate this last part. I'm tired and i suck.
perjantai 8. helmikuuta 2013
Pirkko voi lähteä Suomesta, mutta Suomi ei Pirkosta
Poljin tänään, myöhäisenä iltapäivänä urheasti pitkän matkan Westlandgrachtiin Titan kämpille viettämään leffailtaa. Leffaillat on meidän tapauksessa sitä, että telkkari näyttää mustaa ruutua, pöydällä on ihan liikaa karkkia ja kukaan ei vaivaudu illan mittaan mainitsemaan mitään sanaa tai muuta ilmausta, joka jotenkin liittyisi elokuvan katsomiseen. Tänään mä kuitenkin rikoin radikaalisti näitä normeja mainitessani, että ei vissii olla kattomassa mitään leffaa. Titan vastaus oli jotain tyyliin "No.. voihan tohon jonku MTV:n pistää pyörimään.". Tv sai jatkaa rauhallista hiljaiseloaan ja meidän keskustelu jatkui jotenkin näin..
Sika hauskaa, kojootin hauskaa, magnustin hauskaa, vesinokkaeläimen hauskaa, elefantin hauskaa, sopulin hauskaa, koiran hauskaa, kissan hauskaa, hevosen hauskaa, linnun hauskaa, kirahvin hauskaa, mittarimadon hauskaa..
BHUHAHAH! Ollaan ihan majavan hauskoja pirkkoja.
Titta ja Taija ovat pian mun ainoat Suomalaiset kaverit täällä, kun Ilona lähtee helmikuun lopulla lätkimään. Hylkää meidät. Saatana.
Suurin osa mun ystävistä täällä on joko Hollantilaisia tai jotain muita kansallisuuksia. Tykkään siitä hyvin kovin paljon. Mutta. Tänään (tai eilistä se jo on) illalla taas korostui se, kuinka tärkeää on välillä päästä ilmaisemaan itseään sillä omalla äidinkielellä. Suomeksi. Se on kuulkaa todella terapeuttista tökätä kaveria kylkeen ja kysyä siltä että
"Hei, kuinka monta kertaa sä oot tänään pierassu?"
ja sitten vielä saada vielä ihan oikea vastaus tähän kysymykseen -Naurua. Oikeeta urponaurua. Ja mä oon siis ihan tosissani.
Ps: Yritän ryhdistäytyä mun kameran käytön kanssa!
Translation: This post will not be translated . Because this is so Finnish. I'm so Finnish.
Sika hauskaa, kojootin hauskaa, magnustin hauskaa, vesinokkaeläimen hauskaa, elefantin hauskaa, sopulin hauskaa, koiran hauskaa, kissan hauskaa, hevosen hauskaa, linnun hauskaa, kirahvin hauskaa, mittarimadon hauskaa..
BHUHAHAH! Ollaan ihan majavan hauskoja pirkkoja.
Titta ja Taija ovat pian mun ainoat Suomalaiset kaverit täällä, kun Ilona lähtee helmikuun lopulla lätkimään. Hylkää meidät. Saatana.
Suurin osa mun ystävistä täällä on joko Hollantilaisia tai jotain muita kansallisuuksia. Tykkään siitä hyvin kovin paljon. Mutta. Tänään (tai eilistä se jo on) illalla taas korostui se, kuinka tärkeää on välillä päästä ilmaisemaan itseään sillä omalla äidinkielellä. Suomeksi. Se on kuulkaa todella terapeuttista tökätä kaveria kylkeen ja kysyä siltä että
"Hei, kuinka monta kertaa sä oot tänään pierassu?"
ja sitten vielä saada vielä ihan oikea vastaus tähän kysymykseen -Naurua. Oikeeta urponaurua. Ja mä oon siis ihan tosissani.
Ps: Yritän ryhdistäytyä mun kameran käytön kanssa!
Translation: This post will not be translated . Because this is so Finnish. I'm so Finnish.
torstai 7. helmikuuta 2013
Gimme moreeee!
Meikän host iskällä Ivolla on taipumus ostaa kaikkea tosi turhaa sälää talo täyteen. Tai no ei se itseasiassa edes niin paha tapaus ole. Vois olla ja on varmasti paljon diipimpää settiä joissain muissa talouksissa. Oon optimisti. Ei täällä missään "hyihyi mitä kulutusta"- oksennuksessa joudu kuitenkaan uimaan. Tosin talo on pinta-alaltaan melko suuri. Ehkä se hämää.
Tänään Ivo tuli maustelaatikko-ostoksilta Ikeasta kera kassejen. Sillä on siis aikomus laittaa meidän kaikki 8 maustepurkkia järjestykseen niihin laatikoihin, kun ei kuulema löydy mitään koskaan ikinä mitenkään kun etsii. Itse yleensä löydän. Oon niin hyvä tyyppi etten tarvii maustelaatikoita. Maustelaatikot on luusereille!
Mutta siis kyse ei nyt tosiaan oo niistä maustelaatikoista, vaan siitä mitä löysin sieltä maustelaatikoiden seasta. Jotain ihan älytöntä. Jollekin tää saattaa olla jo ihan old school settiä, mutta mä oon niin jälkikäyskentelijä, että mä en meinannut uskoa silmiäni. OMENAN LOHKOJA. Mitä paskaa?
Maailman turhimpia keksintöjä top viitoseen ehdottomasti. Mun maailmassa tää biittaa jopa tukisukkahousut. En todellakaan tarvitse tätä. Maailma ei tarvitse sinua omenaleikkuri. Mene pois sinne mistä tulit. Mutta kun se on niin kätevä. Se on Ikeasta. Söpön värinen. Ja niin halpa. Eikä enää tarvii käyttää veitsiä. Joku tyyppi jossain on vahtinu tämän odjektin surullista valmistusprosessia ja ihan varmasti hymäillyt ääneen "tee työtä jolla on tarkoitus". Ainaki mä olisin hymäillyt.
Kelasin että ok. Jos onnistun tällä värkillä tekemään lohkoperunoita, niin nousee propsit takuulla enkä luovu tästä enää i-k-i-n-ä. Perunat lenteli kuitenki ihan helvetisti pitkin työtasoa ja lattioita. Olivat liian kovaa kamaa. Paskan möivät. Turhuuksien roviolle sanoisi herra kalpeanaama. Minä taidan joutaa turhuuksien roviolle. Ainiin. Sen nimi on SPRITTA. Siis sen lohkojan. Se on tyttö?
En tykkää turhuuksista. Itselläni ei ole ollenkaan turhuuksia. Ei ole. Ei.
My host dad Ivo has this habit to buy everything "as unnesseccasy as possible" -stuff into our home. You know, just because.. Just because, because. Just because you don't need it. I never understand these people who does this kind of impulsive shoppings. That's maybe because i'm the poor wnb hippie bitch who never has money to buy anything unneccessary for herself (i really don't! I need everything i buy.). Yup. I'ts lady poor talking now. So if you're impulsive shopper, don't feel bad about it. I'm just jealous. Don't stop doing your spontaneous shoppings.
Today Ivo came home with his Ikea bags full of some small plastic boxes. Determinedly he told me how he's going to organize all our 8 spice jars into these boxes. He told me that he never finds anything from that messy cupboard. Well.. I don't have this problem. But that's just because i'm such a good person. Those plastic boxes are for loosers.
But however these plastic boxes aren't the thing what i wanted to talk about. And i know you're not interested, but thats your problem. Not mine. My problem is this item. This piece of plastic which makes apple slices for you. Just one press and tsadaaaaaaaaaaa you got 8 cute slices of apple. How fucking awesome is that! We absolutely need this piece of plastic in our kitchen. And i'm sure you need it also. We absolutely need it. Just because it is so unneccessary, it is so cute, it is so cheap. It is so from Ikea. It is so awesome. We don't have to cut apples anymore. We have this thing called SPRITTA. Yup. It is her name. It is she.
When i hold this little piece of vanity in my hands i hear someone, somewhere singing something like "Do job which has a meaning lallallaaaaaaaaa..".
Well i still wanted to give a try for this little cutie. "If you can make some sliced potatoes for me, i will fucking use you every day from now on.". Unfortunately my potatoes were too hard bite for this piece of shit and were flying all over our kitchen. I got zero slices. Go Spritta. Go to the place where you belong.
I don't like vanities. I don't have vanities. No. Never.
Tänään Ivo tuli maustelaatikko-ostoksilta Ikeasta kera kassejen. Sillä on siis aikomus laittaa meidän kaikki 8 maustepurkkia järjestykseen niihin laatikoihin, kun ei kuulema löydy mitään koskaan ikinä mitenkään kun etsii. Itse yleensä löydän. Oon niin hyvä tyyppi etten tarvii maustelaatikoita. Maustelaatikot on luusereille!
Mutta siis kyse ei nyt tosiaan oo niistä maustelaatikoista, vaan siitä mitä löysin sieltä maustelaatikoiden seasta. Jotain ihan älytöntä. Jollekin tää saattaa olla jo ihan old school settiä, mutta mä oon niin jälkikäyskentelijä, että mä en meinannut uskoa silmiäni. OMENAN LOHKOJA. Mitä paskaa?
Maailman turhimpia keksintöjä top viitoseen ehdottomasti. Mun maailmassa tää biittaa jopa tukisukkahousut. En todellakaan tarvitse tätä. Maailma ei tarvitse sinua omenaleikkuri. Mene pois sinne mistä tulit. Mutta kun se on niin kätevä. Se on Ikeasta. Söpön värinen. Ja niin halpa. Eikä enää tarvii käyttää veitsiä. Joku tyyppi jossain on vahtinu tämän odjektin surullista valmistusprosessia ja ihan varmasti hymäillyt ääneen "tee työtä jolla on tarkoitus". Ainaki mä olisin hymäillyt.
Kelasin että ok. Jos onnistun tällä värkillä tekemään lohkoperunoita, niin nousee propsit takuulla enkä luovu tästä enää i-k-i-n-ä. Perunat lenteli kuitenki ihan helvetisti pitkin työtasoa ja lattioita. Olivat liian kovaa kamaa. Paskan möivät. Turhuuksien roviolle sanoisi herra kalpeanaama. Minä taidan joutaa turhuuksien roviolle. Ainiin. Sen nimi on SPRITTA. Siis sen lohkojan. Se on tyttö?
En tykkää turhuuksista. Itselläni ei ole ollenkaan turhuuksia. Ei ole. Ei.
My host dad Ivo has this habit to buy everything "as unnesseccasy as possible" -stuff into our home. You know, just because.. Just because, because. Just because you don't need it. I never understand these people who does this kind of impulsive shoppings. That's maybe because i'm the poor wnb hippie bitch who never has money to buy anything unneccessary for herself (i really don't! I need everything i buy.). Yup. I'ts lady poor talking now. So if you're impulsive shopper, don't feel bad about it. I'm just jealous. Don't stop doing your spontaneous shoppings.
Today Ivo came home with his Ikea bags full of some small plastic boxes. Determinedly he told me how he's going to organize all our 8 spice jars into these boxes. He told me that he never finds anything from that messy cupboard. Well.. I don't have this problem. But that's just because i'm such a good person. Those plastic boxes are for loosers.
But however these plastic boxes aren't the thing what i wanted to talk about. And i know you're not interested, but thats your problem. Not mine. My problem is this item. This piece of plastic which makes apple slices for you. Just one press and tsadaaaaaaaaaaa you got 8 cute slices of apple. How fucking awesome is that! We absolutely need this piece of plastic in our kitchen. And i'm sure you need it also. We absolutely need it. Just because it is so unneccessary, it is so cute, it is so cheap. It is so from Ikea. It is so awesome. We don't have to cut apples anymore. We have this thing called SPRITTA. Yup. It is her name. It is she.
When i hold this little piece of vanity in my hands i hear someone, somewhere singing something like "Do job which has a meaning lallallaaaaaaaaa..".
Well i still wanted to give a try for this little cutie. "If you can make some sliced potatoes for me, i will fucking use you every day from now on.". Unfortunately my potatoes were too hard bite for this piece of shit and were flying all over our kitchen. I got zero slices. Go Spritta. Go to the place where you belong.
I don't like vanities. I don't have vanities. No. Never.
 |
Yksi painallus riittää.
Zim Zlatan Bim.
Yes i need some sleep now.
|
Bloggari on mun ammattinimike
Lupasin ystävälleni Titalle alkaa kirjoittamaan sille blogia. Tosin petin lupaukseni sanoessani, että alan kirjoittamaan sille privaattipäiväkirjaa ja nyt kuitenkin promoan tätä kakkapaperin palasta neljällesadallekahdellekymmenelleviidelle muulle ihmiselle. Ajattelin myös että tää on samalla jonkunlainen palvelus niille raukolle, jotka ei Facebookissa osaa klikata "hide all stories from Janina"- painiketta. Mutta joka tapauksessa mähän olen ihminen joka ei kestä yhtään mitään kritiikkiä, eli kaikki negatiivinen palaute Titta Pennaselle. Kiitos. Tosin en usko että sun kannattaa alkaa tätä kakkaa mitenkään kritisoimaan, sillä se tuskin tulee muuttumaan yhtään sen laadukkaammaksi.
En rehellisesti sanottuna tiedä miksi perustaa blogi, jos ei ole mitään fiksua sanottavaa. Toisaalta oon huomannu että kauheen monia kiinnostaa myös se jos joku ihan random tyyppi on ostanu uudet pilkkusukkikset ja postailee niistä sukkiksista 3 erilaista kuvaa bloggeriin. Mutta niin, perustin kuitenkin. HA!!! Jutuissani ei tule luultavasti olemaan mitään järjen hiventä, eikä ne varmaan tule olemaan kovin syvällisiä. Mua myös vituttaa tosikot. Eli sulje tämä sivu nyt, jos uskot olevasi totinen ihminen, tai jos joku on joskus sanonut sulle että oot vitun ärsyttävä tosikko.
Anteeksi myös äidille<3 etukäteen. Saatan käyttää välillä joitain voimasanoja, joista et niin pidä. Muistan kuitenkin elävästi sen hetken kun ajoit meidän vihreellä Ford Fiestalla Veikkolan S-marketin parkkiin ja kiljaisit todella agressiivisesti mutta sievästi "Vittu!", kun joku kanssaliikennöitsijä toilaili. Tai sä toilailit, en sitä ihan tarkkaa muista. Muistan vaan että kiljaisit, joten olkoon lapsesikin kiljuminen hyväksyttävää.
Ja kyllä joo EI ole jäämässä tämä ulkoasu tämän näköiseksi. Tän paskan käytön opettelu vaatii paljon enemmän kärsivällisyyttä mitä multa voi kukaan tai mikään vaatia."Janina, olet ihan helvetin dorka, eikä tähän mitään atk-taitoja tarvita." Ole hiljaa.
Tällä hetkellä mua ärsyttää muuten aivan todella hirveän kovasti asua tässä kanaalin varressa könöttävässä akvaariossa, jossa huolimatta siitä olenko kellarissa vai keittiössä, mut häikäisee joko aurinko, tai meidän Korealaisen ikkunanpesijän naurava naama. Siis aurinko itsessään on kiva objekti, eikä meidän ikkunanpesijässä ihmisenä oo mitään vikaa. Mutta miksi rakentaa(kasata) talo jossa on niin paljon ikkunoita ja lasia, että sun täytyy palkata henkilökohtanen ikkunanpesijä ja voit vilkuttaa kadulla kävelevälle naapurille istuessasi paskalla? Design. Muotoilua. Ollaan luovia ja muotoillaan laatikko.
En oikeesti kestä kirjoittaa enää. Häikäisee enkä näe näyttöä.
En rehellisesti sanottuna tiedä miksi perustaa blogi, jos ei ole mitään fiksua sanottavaa. Toisaalta oon huomannu että kauheen monia kiinnostaa myös se jos joku ihan random tyyppi on ostanu uudet pilkkusukkikset ja postailee niistä sukkiksista 3 erilaista kuvaa bloggeriin. Mutta niin, perustin kuitenkin. HA!!! Jutuissani ei tule luultavasti olemaan mitään järjen hiventä, eikä ne varmaan tule olemaan kovin syvällisiä. Mua myös vituttaa tosikot. Eli sulje tämä sivu nyt, jos uskot olevasi totinen ihminen, tai jos joku on joskus sanonut sulle että oot vitun ärsyttävä tosikko.
Anteeksi myös äidille<3 etukäteen. Saatan käyttää välillä joitain voimasanoja, joista et niin pidä. Muistan kuitenkin elävästi sen hetken kun ajoit meidän vihreellä Ford Fiestalla Veikkolan S-marketin parkkiin ja kiljaisit todella agressiivisesti mutta sievästi "Vittu!", kun joku kanssaliikennöitsijä toilaili. Tai sä toilailit, en sitä ihan tarkkaa muista. Muistan vaan että kiljaisit, joten olkoon lapsesikin kiljuminen hyväksyttävää.
Ja kyllä joo EI ole jäämässä tämä ulkoasu tämän näköiseksi. Tän paskan käytön opettelu vaatii paljon enemmän kärsivällisyyttä mitä multa voi kukaan tai mikään vaatia."Janina, olet ihan helvetin dorka, eikä tähän mitään atk-taitoja tarvita." Ole hiljaa.
Tällä hetkellä mua ärsyttää muuten aivan todella hirveän kovasti asua tässä kanaalin varressa könöttävässä akvaariossa, jossa huolimatta siitä olenko kellarissa vai keittiössä, mut häikäisee joko aurinko, tai meidän Korealaisen ikkunanpesijän naurava naama. Siis aurinko itsessään on kiva objekti, eikä meidän ikkunanpesijässä ihmisenä oo mitään vikaa. Mutta miksi rakentaa(kasata) talo jossa on niin paljon ikkunoita ja lasia, että sun täytyy palkata henkilökohtanen ikkunanpesijä ja voit vilkuttaa kadulla kävelevälle naapurille istuessasi paskalla? Design. Muotoilua. Ollaan luovia ja muotoillaan laatikko.
En oikeesti kestä kirjoittaa enää. Häikäisee enkä näe näyttöä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)