Tästä ajatuksesta noin puolisen tuntia myöhemmin istuin aamupalapöydässä selvittelemässä Sampin tukkaa jonne oli kehkeytynyt sen luonteinen takku, että jouduttiin vaihteeksi leikkaamaan tytön kuontaloon megalomaaninen lovi. Ja taas se sanoi "Noh, tukka kasvaa nopeasti.". Ja niin oli meikän pahan päivän tuntemukset tipo tiessään. Sitten tunsinkin jo suurta rakkautta elämää ja "mun" ihania lapsia kohtaan. En vaan meinaa käsittää sitä, kuinka huippuja nulikoita ne on.
Iskin terassin pöydälle pääsykoekirjat ja istuin niiden ääreen paistattelemaan aurinkoa ja juomaan liian monta kuppia cappucinoa. Tiirailin siinä ankkoja ja aina välillä tiirailin muutaman minuutin ajan pääsykoekirjaa ihan kulissin ylläpidon vuoksi, jotta mun kunnollinen persoona ei huomaisi etten mä oikeesti mitään lue. Geminaatta häh? Jossain vaiheessa naapurin kissa tuli tapansa mukaan visiitille ja luikahti sisään. Jahtasin sitä varmaan kymmenen minuuttia kämppää ympäri. Sitten sain sen kiinni ja kuului vaimea "miu".
Nyt alkaa lähtemään jo lapasesta. Mulla ei ollut oikeesti mitään muuta asiaa, kuin että tän päivän monien tunteiden inspiroimana mä asensin tohon sivupalkkiin tuommosen kyselyn, mihin voi avautua ja ruksata kuulkaa vaikka monta vaihtoehtoa! Koska voi ihan hyvin samaan aikaan olla vaikkapa vittuuntunut ja nauraa vittumaista naurua.
Mun ei oikeasti pitänyt kirjoittaa mitään. Miks mä jatkan? Hermione Potter liekeissä. Liekehtivässä pikarissa. HAAHAAhihoo!
Tää ulkomailla asuminen on muuten tosi kummallinen juttu. Se aiheuttaa tosi usein tälläisen(kin) fiiliksen..
NONI MO.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti