MOI. HEY. DAG. YO.

Täällä kirjoittaa puolikas Janina. Toinen puolikas jäi viettämään pitkää viikonloppua ja toivon kovasti, että hän tulisi pian jo takaisin. Hänellä on kaikki energiani. Tämä toinen puolikas kirjoittaa nyt ilman aivoja.


It's half-Janina writing here. Other half of Janina decided to continue her long weekend. To be honest, i really hope that the other "half-Janina" is coming back soon. I miss her. She has all my energy. This other half is going to write now. Without brains.

Oltiin Annin kanssa illallisella ihan huippu symppiksessä ravintolassa, Bazarissa. Mun annoksella oli niin hauska nimi, että päätin tilata sen edes katsomatta mitä se sisältää. Annosvalinta osottautui paskimmaksi ikinä.

We had dinner at Bazar with Anni. The place was super sympathetic and cute. I opened the menu and saw a meal with super funny name, so i ordered it without even checking what kind of  meal it actually was. Afterwards it turned out that my spontaneous choise was the worst choice ever. Such a bummer that i can't even remember that name anymore.

Taistelin äsken itseni ja rakkaan fillarini tuolta pimeyden ja kylmyyden keskeltä viikonlopun vietosta kotio turvaan. Noin 2 minuuttia sen jälkeen, kun eilen olin täällä fiilistelly kuvieni kanssa kuinka ihanan vihreää ja syksyistä täällä Damissa on, alkoi taivaalta satamaan mun sukan kokosia lumihiutaleita. Maa peittyi lumeen. Sitten tuli aurinko ja ne suli. Tuli märkää. Sitten tuli pakkanen ja nyt on liukas. Tästä huolimatta Hollantilaiset ei sorru julkisiin kulkuneuvoihin vaan käyttää pyöriänsä. Minä koitan tehdä saman perästä.

I tried to be Dutch again and biked all the way from town to IJburg . Then i realized that Dutch girl wouldn't even do that shit. Because Dutch girls don't even live in IJburg.

Kotiovesta sisään astuessani Pikku Puck juoksee alasti ympäri keittiötä, Sam karjuu vessassa kun vessapaperi on loppu, perheen äiti koittaa todella epäuskottavasti saada Puckia laittamaan pyjaman päälleen, eikä kukaan oikeastaan reagoi Samin vessapaperin tarpeeseen mitenkään ja huuto vain yltyy. Perus sunnuntai-ilta. Niin koomista ja kaoottista, mutta niin kotoisaa.

When i arrive home, Little Puck runs naked around kitchen, Sam yells in toilet that we ran out of toilet paper, mother yells that Puck should put her pyjama on and no one actually reacts on toilet paper issue. Sam start screaming louder. Typical sunday evening. So chaotic but so cosy.

Puck oli saanut mummoltaan vanhan Nokian kännykän synttärilahjaksi ja oli siitä kovin ylpeä. Olis siistiä, kun itsekin osais olla noin vaatimaton ja iloita esimerkiksi siitä vanhasta Nokian puhelimesta. Ite paskoin kännykkäni joku aika sitten ja olin ihan tuusan nuuskana kun jouduin pari päivää käyttämään perus Nokiaa jossa ei ollut mahdollisuutta käyttää Whatsappia. Sitten kiersin ympäri Amsterdamia tippa linssissä koittaen löytää halvinta puhelinta missä voisin käyttää Whatsappia. Ostin 60 eurolla jonkun Samsungin "älypuhelimen" ja nyt valituttaa ku on niin huono kamera ja nettiä on vaikeeta selata. Voi C'moon. Oon naurettava. Ihmismieli on tosi naurettava.

Puck had an old Nokia cell phone for her birthday. She is super happy and proud of it. Would be awesome if i could be even almost as modest as Puck was with her old shitty Nokia phone. Some weeks ago i accidentally destroyed my HTC, so i had to use my old miserable Nokia for couple of days. These couple days i was only complaining about this fucking Nokia. No Whatsapp.. No internet. Nothing. I was feeling miserable and was sure that the world will end if i don't get my Whatsapp back. I bought cheapest "smarthpone" what i found. Some little Samsung for 60 euros. Now i got my Whatsapp, but complaining about shitty camera and how difficult it is to browse internet with this shit. What the fuck Janina? Im ridiculous. The humand mind is ridiculous.

Istuttiin eilen iltaa ystävien kanssa. Meitä oli kolme, myöhemmin neljä, kun naapurin tyttö liittyi joukkoon. Tilattiin Indonesialaista ruokaa illalliseksi. Kaveri kertoi tilauksen yhteydessä että laittakaa semmonen kahdelle ihmiselle sopiva satsi. Ne kuuli puhelimen toisessa päässä että kahdelletoista nälkäiselle isokokoiselle miehelle sopiva satsi.

Last night we were hanging out with friends. R ordered some Indonesian food for us and on the phone he told them to make enough food for two persons. Apparently the guy in the restaurant heard " we need enough food for 12 hungry men".

Istuttiin pöydän ääressä aamu viiteen saakka ihmetellen mm. sitä, miksi ihmisten hiusten väri muuttuu elämän aikana moneen kertaan. Leuka ja nenäkin kuulema kasvaa koko elämän ajan. Päädyttiin siihen lopputulokseen, että jos oikeasti näin on näreet, niin mun reuman ansiosta mä näytän kahdenkymmenen vuoden päästä merirosvolta, joka on saanut liian monta kertaa turpaan.

Yes i made it this far, but i'm not going to translate this last part. I'm tired and i suck.