Mummo

Minkälaista on mummon elämä? Taidan elää jotain mummon elämää tällä hetkellä.

Istun täällä Veikkolassa. Lapsuuden kodissani keskellä metsää ja hiljaisuutta. Keittiöremontin keskellä keittiössä, jossa kaikuu ärsyttävästi kun näpyttää näitä näppäimiä. Pihalla ei ole muutakuin iso kasa lunta, joka pitäisi mennä viskelemään johonkin, ennen kuin porukat saapuu töistä. Olen lukenut eilisen ja tämän päivän Hesarit kahteen kertaan. Molemmat.. Luulin äsken että puhelin soi ja joku hullu haluaisi vaikka tulla kahville, mutta se olikin muistutus että mun täytyy laittaa kylmäkallet pakastimeen.

Päivän sosiaalinen kontaktini on ollut oma mummini. Mummi körötteli noutamaan mut Ford Fiestallaan. Käytiin Veikkolan paikallisessa lounasraflassa syömässä ehtaa kotiruokaa. Törmättiin tuttuihin ja istuüduttiin samaan pöytään lounastamaan. Juteltiin naapureiden kissoista. Kuinka täällä on hyvä pitää kissoja kun lääniä riittää eikä autojakaan juuri liiku. Siitä kuinka Lamminpääntie on huonossa kunnossa ja se pitäisi suolata tai lanata, ennenkuin joku löytää itsensä ojasta. Vihtiin ollaan kuulema rakentamassa hevosille omaa klinikkaa. Joku kehitysvammainen nainen oli ollut karkuteillä paikallisesta hoitokodista, mutta löytyi myöhemmin hoitokodin edustalta vilkuttelemasta ihmisille. Välillä oltiin vaan hiljaa ja katseltiin ulos ikkunasta. Muissakin pöydissä juteltiin siitä kuinka lumi vaikeuttaa kyläläisten elämää. Auraajillakin on kovasti töitä. Mummi heitti ilmoille ajatuksen, että tahtoisi ehkä asua vielä jossain muualla, mutta ei uskalla, sillä ystäviä ei enää vanhoilla päivillä saa. Eikä kuulema uskalla enää iltaisinkaan yksin kävelylle lähteä, kun kylä on täynnä kaiken maailman hampuuseja jotka voi ajaa autolla viereen ja kolkata. Lamminjärven tiellä pääsee kuulemma nyt potkukelkalla todella lujaa, kun on hyvä jää tien pinnassa.

Lähden lapioimaan lunta.