Pirkko voi lähteä Suomesta, mutta Suomi ei Pirkosta

Poljin tänään, myöhäisenä iltapäivänä urheasti pitkän matkan Westlandgrachtiin Titan kämpille viettämään leffailtaa. Leffaillat on meidän tapauksessa sitä, että telkkari näyttää mustaa ruutua, pöydällä on ihan liikaa karkkia ja kukaan ei vaivaudu illan mittaan mainitsemaan mitään sanaa tai muuta ilmausta, joka jotenkin liittyisi elokuvan katsomiseen. Tänään mä kuitenkin rikoin radikaalisti näitä normeja mainitessani, että ei vissii olla kattomassa mitään leffaa. Titan vastaus oli jotain tyyliin "No.. voihan tohon jonku MTV:n pistää pyörimään.". Tv sai jatkaa rauhallista hiljaiseloaan ja meidän keskustelu jatkui jotenkin näin..

Sika hauskaa, kojootin hauskaa, magnustin hauskaa, vesinokkaeläimen hauskaa, elefantin hauskaa, sopulin hauskaa, koiran hauskaa, kissan hauskaa, hevosen hauskaa, linnun hauskaa, kirahvin hauskaa, mittarimadon hauskaa..

BHUHAHAH! Ollaan ihan majavan hauskoja pirkkoja.

Titta ja Taija ovat pian mun ainoat Suomalaiset kaverit täällä, kun Ilona lähtee helmikuun lopulla lätkimään. Hylkää meidät. Saatana.

Suurin osa mun ystävistä täällä on joko Hollantilaisia tai jotain muita kansallisuuksia. Tykkään siitä hyvin kovin paljon. Mutta. Tänään (tai eilistä se jo on) illalla taas korostui se, kuinka tärkeää on välillä päästä ilmaisemaan itseään sillä omalla äidinkielellä. Suomeksi. Se on kuulkaa todella terapeuttista tökätä kaveria kylkeen ja kysyä siltä että

 "Hei, kuinka monta kertaa sä oot tänään pierassu?"

ja sitten vielä saada vielä ihan oikea vastaus tähän kysymykseen -Naurua. Oikeeta urponaurua. Ja mä oon siis ihan tosissani.

Ps: Yritän ryhdistäytyä mun kameran käytön kanssa!

Translation: This post will not be translated . Because this is so Finnish. I'm so Finnish.